25.08.2010

Kuinka suhtaudut yrittäjäksi aikovaan?

Yrittäjyyttä ollaan moneen otteeseen nostettu esille suomen kansantalouden pelastajaksi. Valtion isät ja äidit haikailevat talouskasvua ja työpaikkoja synnyttävien kasvuyritysten perään. On puhuttu verorakenteen muuttamisesta ja joka niemeen, notkoon sekä saarelmaan puuhataan omaa innovaatioympäristöä ja dynaamista yrittäjäilmapiiriä. Olen samaa mieltä, että yrittäjyyteen tulee kannustaa, kasvattaa ja innostaa sekä oikeat ihmiset tulee saattaa yhteen, jolloin voi nousta esiin Nokian tai iLoq:n kaltaisia menestystarinoita. Haluaisin nostaa esille, miten me ei-yrittäjät suhtaudumme yrittäjiksi aikoviin ja miten ilmaisemme sen. Tällä meidän suhtautumisella voi olla arvaamattoman suuri vaikutus yrittäjyyden houkuttelevuuteen.

Olen haaveillut yrittäjän urasta jo lukioikäisestä saakka. Yrittäjyyteen liittyvä vapaus, vastuu ja itsemääräämisoikeus näkyivät tavoittelemisen arvoisina jo silloin ja nyt, kun olen ollut töissä erilaisissa organisaatiossa, niiden merkitys on vain korostunut. Vuosi sitten pohdin yrittäjäksi ryhtymistä ja oman liiketoiminnan perustamista. Kiersin esittelemässä liikeideaani ja kertomassa sen vaikutuksista. Idea ei tuntunut sittenkään kantavan ja en ole päivääkään viettänyt (päätoimisena)yrittäjänä.

Vain alle puolet tapaamistani henkilöistä suhtautuivat kannustavasti liikeideaani ja ajatuksiini yrittäjäksi ryhtymisestä. Heistä ehdottomasti suurin olivat yrittäjyyden kanssa tekemisissä työtehtäviensä puolesta, joko kouluttajina, neuvonantajina tai rahoituksen järjestäjinä. Yrittäjät, joille esitin ajatuksiani, ovat olleet kaikista kannustavaisimpia ja avuliaimpia! Tämä ei sinänsä yllätä, mutta kertoo, että heidän mielestään yrittäjyydessä on jotain niin hyvää, että asiaa edes pikkaisenkin harkitseva kaveri tulisi saattaa siitä osalliseksi.

Ystävistäni, opiskelukavereistani ja muista tuttavistani harva suhtautui ajatuksiini positiivisesti. Suurin osa heistä varoittelevat – jopa pelottelivat – työmäärällä sekä taloudellisella riskillä. Mielenkiintoista asiassa on se, että kenelläkään negatiivisesti suhtautuneista yksityishenkilöistä ei (muistaakseni) ole omakohtaista kokemusta yrittämisestä!

Pahimpia hetkiä olivat ne, kun minä hihkuin into pinkeänä uudesta ideasta tai visiosta ja keskustelukumppani ampui alas ja tyrmäsi ajatukseni. Parhaimpia olivat vastavuoroisesti ne vuoropuhelut, kun keskustelukumppani jakoi innostukseni ja energiani. Arvatkaa, kummasta keskustelusta jäi parempi fiilis ja kummasta imin itseeni myös ne varoituksen sanat?

Älä lyttää kaverisi innostusta ja ideaa, vaan tempaannu rohkeasti mukaan iloitsemaan innostuksesta ja auta kaveriasi kiertämään esteet ja menestymään!

[ 4 kommenttia… lue kommentit tai lisää uusi ]

Juuso Palander 25.08.2010 at 10:31

Olen pyrkinyt tätä ongelmaa taklaamaan sillä, että etsin ensin itseni kanssa saman maailmankuvan jakavia ihmisiä ja kerron ideastani heille. Jos sieltä tulee kannustavaa palautetta, tiedän, että ideani kuulostaa hyvältä muidenkin kuin itseni mielestä. Silloin idea tai visio ei ole enää niin hauras alasampumiselle. Silloin ymmärrät myös negatiivisen palautteen niiltä “muilta”, ja että idea ei välttämättä ole huono, vaan maailmankuvat erilaisia.

Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta!

Vastaa

Ilpo Ryynänen 27.08.2010 at 18:56

Juurikin näin. Ideoiden jakamisessa korostuu se, että etsit ensin kaltaistasi porukkaa. Monesti on masentavaa puhua vanhemmilleen tai kenelle tahansa palkkatyöläismieliselle yrittäjyyspuuhistaan. Toisaalta niistä tietysti saa fiiliksen, että “näytän vielä noille” mutta sen on mahdoton olla ainut fiilis. Kaikki tarvitsevat kannustusta ideoilleen ja arvostan ihmisiä, jotka pystyvät sitä aidosti tekemään! Nimenomaan iloitsemaan myös muiden puolesta.

Vastaa

Lauri Kutinlahti 29.08.2010 at 09:27

Ilpo ja Juuso, kiitos kommenteista!

Olen huolissani niistä yrittäjyyttä pohtivista yksilöistä, jotka eivät ole vielä löytäneet saman henkistä seuraa. On tärkeää, että tällainen kaveri saisi kannustusta ja tukea myös heiltä, jotka suhtautuvat yrittäjyyteen varauksella. ‘Ei’ ja ‘ei onnistu’ ovat niin voimakkaita ilmaisuja, että niiden käyttäminen tulisi olla harkinnan varaista. Niiden käyttämiseen tulisi hankkia lupakirja — aseenkantolupa!!

Vastaa

Ilpo Ryynänen 31.08.2010 at 18:10

Kannatan tuota lakipykälää! Harva potentiaalinen yrittäjä kestää edes kahta laukausta. EI. EI ONNISTU. En taidakkaan tehdä sitä…

Vastaa

Jätä kommentti

Seuraava artikkeli: